Ensimmäiset kuulumiset



Olen ollut nyt Japanissa kohta kaksi viikkoa ja kiirettä on pitänyt. Jo ennen Japaniin lähtöä meillä vaihto-oppilailla oli järjettömät määrät paperitöitä ja valmisteluja (oli lomakkeita joita piti täyttää, lääkärikäyntejä ja niihin tarvittavia todistuksia, viisumihakemuksia, passikuvia, loputtomia ilmoituksia Kelaan ja muutenkin vain paljon tekemistä) ja täällä niitä on riittänyt vielä lisää. Olen nyt hoitanut itselleni paikallisen henkilökortin ja sairausvakuutuksen, maksanut kahden kuukauden vuokran etukäteen (postitoimistossa, koska täällä kaikki laskut maksetaan paikanpäällä, ei netissä), maksanut vuoden vuokran futonsetistä (pankissa, jossa avulias työntekijä auttoi käyttämään maksuautomaattia), toimittanut kolmeen otteeseen erinäisiä tietoja yliopiston toimistoille (jotka eivät suinkaan ole kaikki samassa rakennuksessa) ja vihdoin ja viimein saanut itselleni paikallisen SIM-kortin, jotta voin käyttää nettiä (neljä yritystä se vaati, mutta nyt voin onnellisesti käyttää taas google mapsia kun eksyn).

Tarkoitukseni ei tässä ole valittaa silmittömästi, vaikka se siltä ehkä kuulostaakin, vaan enemmänkin valmistaa tulevaan niitä lukijoita, jotka harkitsevat Japaniin vaihtoon hakemista ja haluavat tietää kuinka paljon töitä se oikeastaan vaatii.

Plussapuolena minun on sanottava, että meillä on täällä ollut hyvin aikaa saada kaikki kuntoon. Saapumispäivät olivat 6. ja 7.9 ja koulu alkaa vasta 25.9, ennen luentojen alkua meillä on melkein joka arkipäivälle jotain ekvyttä tekemistä, kuten liikenneturvallisuusluento tai luokkien välinen orientaatio. Ja tietenkin tasokokeet, joihin kuului suullinen ja kirjallinen osuus, molemmat eri päivinä.

Kirjallinen osuus on JLPT testi, eli pääasiassa monivalintatesti, jossa on kolme eri osa-aluetta, jokainen osa-alue on jaettu kolmeen osaan vaikeustason mukaan. Tämä siis tarkoittaa, että 1-1. 2-1 ja 3-1 ovat helpoimmat ja 1-2, 1-3 jne. ovat vaikeampia. Tarkoitus on vastata vain niihin mitä osaa eli jos olet melko alkeistasolla osaat todennäköisesti tehdä 1-1 hiukan arvailemalla, sen jälkeen ET jatka 1-2:een vaan menet 2-1:een ja vastaat kysymyksiin, jotka uskot tietäväsi. Minä en ihan täysin ymmärtänyt tuota tehtävänantoa, joten arvailin läpi myös 2-1 ja 3-1, mikä todennäköisesti laski arvosanaani.

Suullinen testi oli meillä kirjallista seuraavana päivänä. Näiden kysymykset vaihtelevat jonkin verran, mutta yleisimpiä kysymyksiä tuntuvat olevan: miksi päätit tulla Japaniin, mitä olet tykännyt Kyotosta, kuinka kirjallinen kokeesi meni ja onko sinulla harrastuksia. Erikoisempia kysymyksiä, joita kysyttiin minulta, mutta ei kavereiltani joiden kanssa puhuin: mitä söit aamupalaksi, mitä teet kun olet surullinen. Kysymyksiä voi siis tulla aika lailla laidasta laitaan ja siksi niihin valmistautuminen voi olla vaikeaa, itse olin niin hermostunut, etten saanut juuri mitään hyötyä irti aiemmin valmistelemistani muistiinpanoista.

Kaiken kaikkiaan olen ollut täällä olooni tyytyväinen, olen jo ehtinyt tutustua asuntolan muihin vaihtareihin (asuntolassahan ei siis käsittääkseni ole paikallisia ollenkaan), olen ehtinyt vähän katsella Kyoton kaupunkia vaikka varsinaisiin nähtävyyksien katseluun ei vielä olekaan ollut aikaa ja olen ehitnyt tutustua paikallisiin kauppoihin ja ruokapaikkoihin ( ja koska olen aika nirso syöjä, en etukäteen olisi uskonut miten hyvää ruoka täällä on, vaikka se on niin erilaista suomalaiseen verrattuna).


Se, mikä minut on yllättänyt eniten täällä on varmasti kuumuus. Tiesin jo ennen tänne tuloani, että Japani, ja etenkin Kyoto, on kuuma paikka, mutta en tajunnut mitä se kuumuus oikeastaan tarkoitti ennen kuin astuin ulos lentokoneesta Osakan lentokentällä. Ilmankosteus ja kuumuus yhdessä saavat olon välillä tuntumaan siltä, että olen jatkuvasti saunassa. Joinain päivinä käyn suihkussa useita kertoja ja pyykkiä on pestävä usein (ja japaninkielisen pyykkikoneen käytön opettelu oli aikamoinen seikkailu, voin kertoa). Ensimmäistä kertaa elämässäni odotan innolla talvea.

Kaikissa julkisissa rakennuksissa on ilmastointi ja niissä käyminen on taivaallista, mutta ilmastointi on yleensä käännetty niin kovalle, että esimerkiksi luennoille taidan alkaa kantaa mukanani kardigania.

Myös meidän omissa huoneissamme on ilmastointi, mikä on äärettömän ihanaa varsinkin kun yrittää nukkua, mutta meidän asntolassamme sähkö ei kuulu vuokraan ja sähkölaskut ovat melko korkeita, joten kukaan ei viitsi huudattaa ilmastointiaan turhan päiten.

Nyt muutaman päivän ajan on ollut aivan ihanan viileää, varmaankin koska täällä on ollut joku taifuuni (ei mikään vakava tapaus, on vain satanut ja tuullut normaalia enemmän) ja olo on tuntunut vaihteeksi varsin raikkaalta.

Niinä päivinä kun ilmankosteus on matalalla, tuntuu lämmin ilma todella ihanalta. Niinkuin olisi lomalla etelässä. Pientä kauhua minussa herättää, että kaikki paikalliset sanovat, ettei enää ole edes kuuma nyt kun kesä on jo ohi. Minulla ei ole mitään tietoa miten tulen selviämään esni kesästä.

Ennen kuin lähdimme vaihtoon, meitä vaihtareita varoitettiin, että paikanpäällä ei kannata vertailla kohdemaata turhan paljon kotimaahan, mutta varsinkin näin alkuun vertauksia tulee tehtyä aivan väkisinkin, plus minusta on kiinnostavaa huomioida mitkä asiat ovat erilaisia ja mitkä samanlaisia. Sen vuoksi listaankin tähän alle pieniä asioita, jotka ovat yllättäneet minua:

- Täällä ei ole tiskiharjoja, astiat pestään pesusienellä, kuivatuskaappi sen sijaan löytyy ainakin minun huoneestani, joskin varsin pienen puoleinen.
- Ruoka on NIIN hyvää, etenkin sushi ja liha ovat aivan parhaita. Japanissa on oma nautakarjalajikkeensa, joka on suussasulavaa.
- Jälkiruokia myydään kaupassa niin monia erilaisia.
- Kaikki tähän asti maistamani leivät ovat olleet tosi makeita.
- Lakanat ovat erilaisia.
- Se miten äänekkäitä heinäsirkat on, täällä ei varmaan tarvitse kenenkään murehtia, että "Koskahan sitä ei enää kuule heinsärikkojen siritystä". Täällä ne kuulee joka ilta vetämässä hevimetallia.
- Vaikka suurin osa vessoista on helppokäyttöisiä, jotkut niistä ovat vain hämmentäviä (kaikissa ei myöskään ole mitään käsienkuivatuspaikkaa, joten paikalliset kuljettavat usein omia käsipyyhkeitään mukana. Pyyhkeet ovat hyödyllisiä myös kuumuudessa).
- SIM kortin saaminen koko vuodeksi on tehty vaikeaksi.
- Kyoto on kaupunkina todella kaunis ja todella erilainen. Pelkästään talot ja jopa sähköpaalut näyttävät erilaisilta suomalaisiin verrattuna ja paikallinen arkkitehtuuri on kyllä kaunista.
- Alkoholi on halpaa ja vahvempaakin tavaraa myydään ihan ruokakaupoissa.










Kommentit

  1. Jeeee jään jännityksellä lukemaan tätä! :)
    T. Aino <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että mulla on korkealaatuisia lukijoita :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Japanin koeviikko

Universal studios Osaka, Cinnamonroll Cafe ja koulun alku